"SUOMESSA SAADAAN SE TUOMIO MIKÄ HALUTAAN"

Kuten joku murha.infolla laittamattomasti sanoikin: "Suomessa saadaan se tuomio mikä halutaan". No, minut haluttiin tuomita jostain mitä en ollut tehnyt. Ja tuomittiinkin. Kerron tässä tapauksen kokonaisuudessaan.

Kirjoitan tämän varoittaakseni asianomistajasta Joni Luhanko (ammatiltaan vartija) ja hänen naisystävästään Mia Lehikoinen. Kirjoitan siis siltä varalta, että joku muu joutuu heidän rikastumispyrkimyksensä kohteeksi. Oikeudenistunnossa Luhanko ei jostain syystä vaatinut korvauksia (olisiko omatunto kuitenkin ihan vähän kolkuttanut?), mutta poliisikuulustelussa sekä hänellä että Lehikoisella vielä oli kovastikin vaatimuksia esitettävänä. - Luhanko ja Lehikoinen olisivat alunperin suostuneet sovitteluun. Koska he valehtelivat minun tehneen jotain mitä en ollut tehnyt, en voi päätyä muuhun lopputulemaan kuin siihen, että he yrittivät saada minulta rahaa. Kalliiksihan tämä juttu minulle nyt tuli, mutta ainoastaan Lehikoinen nettosi jotain ansionmenetyksestä todistajana.

Luhanko väittää minun sylkäisseen hänen naamaansa ja sanoneen, että minulla on korona. Mia Lehikoinen todisti oikeastaan sanasta sanaan samalla tavalla. Tätä käsiteltiin kunnianloukkauksena.

                    Joni Luhanko SOL-palvelujen nettilehdykässä kertoo "kiinnittämänsä tahtomattaankin huomiota epäkohtiin myös työajan ulkopuolella".

Erikoista on, että syyttäjä oli nimennyt Lehikoisen todistajakseen, vaikka ei ollut uskonut tätä kun tämä ensin esiintyi asianomistajana. Väitti minun sylkeneen häntäkin.

Kaivoin esiin tietoja Luhangosta ja Kanta-Hämeen käräjäoikeudesta löytyikin mielenkiintoista luettavaa. En yksityiselämän suojan takia sano enempää kuin että todistaja kertoi Luhangon sanoneen, että "poliisit uskoo aina mua, koska vartijat on poliisin kavereita". Näin todella näyttää olevan.

Tein Luhangosta ja Lehikoisesta heti esitutkintapöytäkirjan luettuani rikosilmoituksen nimikkeellä "perätön lausuma viranomaismenettelyssä". Poliisin mielestä heidän ei puhelimessa kuultuina tarvinnutkaan puhua totta... Siitä päätöksestä tein kantelun Poliisihallitukseen, mutta ei sekään johtanut siihen, että pariskuntaa olisi kuultu edes poliisiasemalla.

Luhangolla ja minulla oli todella sanaharkka, mutta siihen se myös jäi. Kissanpentumme oli samana aamuna kuollut matkalla eläinlääkäriin. Olin niin järkyttynyt, että en koiraa ulkoiluttaessa huomannut varoa Luhangon kanssa olleita lapsia, joista yksi pelästytti koirani keppi kädessä ohi juostessaan. Päästin koiran irti, koska se pelästyi lasta ja Luhangolla oli tästä paljonkin sanottavaa.

Kun vastasin, että "en nyt jaksaisi tällaista kun kissanpentumme on juuri kuollut", Luhanko alkoi vittuilla. Myönnän, että käännyin häntä kohti ja hönkäisin, mutta mitään räkää ei lentänyt. Sanoin, että olin parantunut koronasta viikkoa aikaisemmin. Se ei ollut totta. Tämän sanoin vain, koska halusin haavoittaa; pilkkasihan Luhanko suruani, vaikka näki että olin itkettynyt.  

Luhanko ja Lehikoinen puhuivat ristiin sekä itsensä että toistensa kanssa kuulustelussa ja oikeudessa. Tuomarin mielestä he kuitenkin olivat "uskottavia". Se on juuri ja juuri mahdollisuuksia rajoissa, jos tuomari ei ole kovin välkky, mutta minua järkytti se, että ei sen enempää tuomari kuin syyttäjäkään pitänyt yhtään minään sitä, että olin välikohtauksen sattuessa juuri kokemassa järkyttävää surua. He kumpikin totesivat, että "olisin voinut koiraa pelottelevan lapsen nähdessäni kääntyä toiseen suuntaan". Ei kai ihminen, joka yrittää vain jotenkin pysyä kasassa, huomioi ympäristöaan tai ajattele loogisesti.

Sain sakot myös koiran irtipäästämisestä, vaikka mielestäni toimin pakkotilanteessa. En halunnut koiran joutuvan pelkäämään enempää vaan päästämällä sen juoksemaan pois tilanteesta unohtamaan ikävän välikohtauksen. Niin tapahtuikin.

Kuka tahansa, joka on joutunut "oikeuden" rattaisiin, tietää, että oikeuden kanssa siilä lafkalla ei ole mitään tekemistä. 

Natsi Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä Jerusalemissa kauhisteltiin sitä, että Eichmann oli "kuin kuka tahansa virkamies". Oikeudenkäyntiä seurannut Hannah Arendt lanseerasi käsitteen pahan banaalius. En ihmettele yhtään Eichmannin arkipäiväisyyttä; virantoimitukselle on vain eduksi, että virkailijalla ei ole inhimillisiä tunteita (ainakaan muita kuin itseään kohtaan) eikä omaatuntoa. Näillä määreillä luonnehditaan myös psykopaatteja, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. - En ollenkaan epäile, etteikö tämä liity siihen mitä julkisesti olen kertonut kantahämäläisten poliisien osuudesta Lopen koirasusien verilöylyyn. Ja kyllä: aion hakea valituslupaa hovioikeudesta.

JK. Koska nettikiusaajani alkaa kuitenkin revitellä tällä tuomiolla, huomautan että hänellä on tänä vuonna hovikäsittelyssä kaksi juttua. Hän on valittanut yhteensä 8 kk 20 vrk vankeustuomioista. Nämäkin on tosin muutettu yhdyskuntapalveluksi, mutta kyseessä ei siis ole ehdolliset tuomiot vaan ihan ns. jäykkää. Nämä nimenomaan hänen nettikirjoittelustaan. - Enemmänkin tuomioita olisi valituskierteessä, ellei hän olisi saanut sovittua kahden uhrin kanssa. Toiselle hän todistettavasti tammikuuss 2019 lupautui maksamaan 35 000 euroa, mutta viime syksyyn mennessä hän oli maksanut 1 (yhden!) euron.