LÖYTÖKISSAT SUOMESSA VUONNA 2024

 Aloitin tilastojen keräyksen, koska Suomen Eläinsuojelu SEY on vuosia kerännyt varoja "20 000" vuosittain hylättyyn kissaan vedoten. Koska heillä ei ollut varsinaista todistetta väitteelleen, jota suuresti epäilin, päätin ryhtyä tilastojen keruuseen. Lopussa SEY:n tiedottajan vastaus kysymykseeni v. 2024.

Helsinkiläisistä Viikkiin viedyistä kissoista 69 prosenttia haettiin takaisin. Tässä yksi heistä.

Aikomukseni oli listata kaikki Suomen kunnat, lukuun ottamatta Maarianhaminaa, jota ei koske eläinten hyvinvointilain velvoite julkaista edellisen vuoden löytöeläintilastot. Koska laki tuli voimaan vasta tänä vuonna, useimmissa kunnissa ei tiedetty siitä ja siksi tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi.

Koska vasta viime vuonna voimaan tullut laki löytöeläintilastojen julkaisusta oli useimmille kunnille uutta, esim. Etelä-Pohjanmaan listaus jäi vaiheeseen. - Kaikista maakunnista en ehtinyt kysyä  tai ehdin kysyä vain muutamasta kun tajusin, että on turha jatkaa. Monet löytöeläintoimijat eivät nimittäin ilmoita kuinka monta kissaa haetaan takaisin koteihinsa. Näin ollen on vaikea tietää kuinka monta talteenotetuista kissoista on todella ollut ns. hylättyjä kissoja. Populaatiokissat eivät yleensä näy näissä listauksissa (siitä myöhemmin).

Seuraavat maakunnat on kuitenkin listattu. Niiden väkiluku kattaa 70 % Suomen väkiluvusta:

Etelä-Karjala, Kanta-Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Ainoastaan Hankasalmi Keski-Suomesta ja Porvoo Uudeltamaalta eivät ole kyenneet toimittamaan tilastoja.

Kyseisten maakuntien alueella oli tilastoitu 2710 "löytökissaa". Sana on lainausmerkeissä, koska täytyy muistaa, että kissoista osa haetaan kotiin. Helsingissä kotiin palanneiden prosentti oli peräti 69, Espoossa 65 ja Vantaalla 53. Vertailun vuoksi Keuruulla haettiin 31 kissasta kotiinsa takaisin vain kaksi ja Lappeenrannassa 54 kissasta 12. Pienen Pukkilan kunnan 16 kissasta ei haettu takaisin yhtään. (Yksi syy on se, että löytölä - Onnentassu - sijaitsee 70 kilometrin päässä ja monella vanhuksella ei ole autoa. Julkista liikennettä ei tuolla välillä ole).                 

Monet suuret,  useamman kunnan kanssa sopimuksen tehneet löytöeläinhoitolat eivät kerro löytökissojen kohtaloa. Löytöeläinten hoito on bisnes, varsinkin suurille yrittäjille, joita ovat esim. Turun kaupungin eläinhoitola ja Eläinsuojelukeskus Onnentassu (Hyvinkää). Nämä kaikki myös joko suorasti tai epäsuorasti yllyttävät yleisöä ottamaan kiinni kaikki näkemänsä kissat, vaikka niillä tiedettäisiin olevan koti. Samoin tekee HESY ry:n Viikin löytöeläintalo, joka kuitenkin ilmoittaa tilastoissaan löytöeläinten kohtalon - joskin tilastot ovat aika vaikeaselkoisia.

Mainittujen löytöeläinhoitoloiden kunnilta saamien maksujen suuruudesta en tiedä, mutta sattumalta tuli tietooni, että Etelä-Satakunnan ympäristöterveydenhuollon alueella maksettiin Eläinten Hyväksi EHY:lle yhden löytökissan hoidosta keskimäärin 530 euroa. Kissoja noiden kuntien alueella otettiin talteen 110. Tuo 110 x 530 euroa lankesi siis kuntien maksettavaksi. Sen lisäksi löytökissan hakeva omistaja tietysti maksaa hoito- ja mahdolliset lunastusmaksut. 

- Sen sijaan Kankaanpään eläinsuojeluyhdistys sai yhteensä 3600 euroa 30 kissan hoidosta. Siis vain kissat, joita ei haettu kotiinsa, laskettiin. Lisäksi eläinsuojeluyhdistyksellä oli hoidossaan lähes 1000 populaatiokissaa, ei pelkästään Satakunnasta vaan mm. Pohjanmaalta.

Vierashuone (Oulun seudun ympäristötoimen sopimuksella) sai 33 kissan hoidosta 105 500 euroa! En laske tähän mukaan niitä yli 50 kotikissaa, jotka oli viety löytöeläintaloon ja haettu kotiinsa takaisin, koska Vierashuone rokottaa omistajalta jo ensimmäisestä  päivästä 65-90 euroa.

Nykyään katoaa paljon kissoja. Raumalla varastettiin huhtikuussa gps-pannallinen kissa. Kissavihaajia on toki aina ollut, mutta on paljon epäilyjä, että osa kadonneista kissoista on muilutettu löytöeläinkotien kautta yksityisiin ns. kissakoteihin, joita Suomessa on paljon ja jotka keräävät lahjoituksia. Itse tiedän yhden tapauksen (Päijät-Hämeessä), jossa kissan omistaja kertoo nähneensä kissansa kuvan löytöeläintalon talteenotettujen kissojen kuvien joukossa, mutta hänelle on väitetty kyseessä olleen eri kissa. Omistajaa eivät päässyt katsomaan kissaa. Olen myös itse nähnyt kyseisen kissan kuvan, sekä kotioloissa että Jokimaan löytöeläintalon sivulla.

Yksityisiä "kissakoteja" ei valvo mikään virallinen taho, mutta toki niistäkin voi tehdä eläinsuojeluilmoituksen. Kaikki valvontaeläinlääkärit eivät kuitenkaan tarkasta mikrosiruja tarkastuskäynnillään ja näin ollen esim. varastettujen kissojen omistajat eivät välttämättä saa tietoa, vaikka tarkastus tehtäisiinkin.

Mikäli Suomen Eläinsuojelu SEY ja monet muut eläinsuojeluyhdistykset eivät jatkuvasti rummuttaisi sitä, että kissojen vapaana ulkoilemaan pääseminen on laitonta ja vastuutonta (kumpikaan väittämä ei pidä paikkaansa), kissoja luultavasti varastettaisiin paljon vähemmän.

Löytöeläintilastoissa ei välttämättä ole laskettu mukaan ns. populaatiokissoja, koska kunnat eivät halua maksaa niiden hoidosta eikä niistä yleensä toimiteta tilastoja kunnille.  Populaatiot saavat alkunsa kun omistaja esim. sairauden tms. takia ei pysty huolehtimaan kissojen leikkauksesta. Siis populaatioilla voi olla "koti", vaikka hoito ei ole eläinsuojelun minimivaatimuksetkaan täyttävää. 

SEY:n panos populaatiokissojen hoidossa (siis siinä mihin he keräävät varoja) on hyvin pieni. SEY ei ole vielä julkaissut vuoden 2024 tilinpäätöstä, mutta v. 2023 SEY antoi noin 16 % prosenttia varoistaan yhdistyksille. Ainoastaan vakavaraiset saavat avustusta, koska sitä annetaan vain kuitteja vastaan.