PIENKERÄYKSET: NIILLE ANNETAAN JOILLA ON

 

Jättimäisten koirien omistaja kerää rahaa koiran äkilliseen leikkaukseen, joka on tarkoitus suorittaa hänen lähellä sijaitsevalla arvostetulla klinikalla. Leikkauksen hinnaksi oli arvioitu 2900, mutta tutkimusten ja jälkihoidon takia hinta tietysti on suurempi. Niinpä keräyksen katto on 10 000 euroa.

Toinen koirankasvattaja keräsi rahaa koirien eläinlääkärilaskuihin, aiempiin, tämänhetkisiin sekä tuleviin. Ilves oli kerääjän mukaan hyökännyt puusta isokokoisen koiran kimppuun ja tämä oli joutunut viettämään kaksi yötä eläinsairaalassa. Sen jälkeen kolme koiraa olivat kertojan mukaan "ehkä tapelleet keskenään" ja joltain repeytynyt korva.

Kumpikaan kerääjä ei ole oheistanut facebookissa jaettaviin keräyspyyntöihinsä ensimmäistäkään eläinlääkärin hinta-arviota, epikriisiä tai laskua. Onhan selvää, että eläinlääkäristä tai eläinsairaalastakaan ei pääse maksamatta ensin tai tekemättä ainakin osamaksusuunnitelmaa. Nähtävästi siis kummallakin kerääjällä siis on luottotiedot kunnossa ja mahdollisesti myös  omaisuutta. 

Ilveksen väitettyjen uhrien omistaja ei ole vastannut kysymyksiin siitä, onko hän ilmoittanut petoyhdyshenkilölle-. Valtio kun maksaa petokorvausta ilvesten koirille aiheuttamista vahingoista.

Monet ovat alkaneet kyseenalaistaa pienkeräysten tarpeellisuutta ihan siksi, että keräysluvissa ilmoitettujen asuinpaikkatietojen ja  facebook-sivujen mukaan ei ole kyse ihan tyhjätaskuista.

Toisekseen: ei todella varaton voisi kerätä rahaa, koska joka killinki vähennettäisiin toimeentulotuesta! Kysyin asiasta vielä kelalta ja sieltä vastattiin näin:

"Asiakas voi tietysti käyttää toimeentulotuen perusosan (laskennallinen summa, jolla pitäisi kattaa päivittäiset perusmenot kuten ruoan, vaatteet jne.) miten haluaa, mutta esimerkiksi rahojen käyttäminen eläinlääkärikuluihin ei lisää toimeentulotuen määrää. Käytännössä suuren rahasumman kerääminen pankkitilille eläinlääkärikuluja varten siis vähentää saadun toimeentulotuen määrää, koska avustukset lasketaan tuloksi."

Kysyin poliisilta, millaisia todisteita he vaativat pienkeräysluvan saamiseksi ja saatujen tulojen tilittämiseen. Vastaus:

1. Lähdemme viranomaisina liikkeelle vahvasta luottamuksesta keräyksen järjestäjään. Vain lainmukaisuuden valvontaa (kerääjän ja kohteen) voidaan ilmoituksen hyväksyntävaiheessa tehdä, ja mahdollisten lahjoittajien arvioitavaksi jää se, onko kerääjä ja kohde sen arvoinen, että kukin haluaa siihen rahansa sijoittaa. Järjestäjällä on velvollisuus seurata keräyksensä etenemistä. Tässä kysytyssä pienkeräysasiassa arvioiduksi keräyksen tuotoksi oli mainittu 8000 euroa, mutta 10.000 euroa on keräyskatto ja se enimmäisraja, jolloin asiasta on viranomaiselle ilmoitettava, ja keräys välittömästi keskeytettävä.  
2. Keräyksien valvonta tapahtuu tilitysten kautta. Järjestäjän tulee toimittaa poliisille pienkeräyksestään tilitys 2 kuukauden kuluessa keräyksensä päättymisestä lukien. Tilitykseen hänen on liitettävä keräystilinsä tiliote keräyksen alusta tilityksen antamisajankohtaan saakka. Kuiteilla tai muilla luotettavilla selvityksillä hänen pitää pystyä osoittamaan rahojen menneen siihen tarkoitukseen, mikä ilmoituksessa on kerrottu joko ensisijaiseksi tai toissijaiseksi käyttötarkoitukseksi. Epikriisejä emme lähde tilityksiin vaatimaan, oli kyse sitten ihmisistä tai eläimistä.

Lahjoittajathan eivät voi tietää mitä pienkeräyksen aloittaja on ilmoittanut poliisilaitoksella keräyksen käyttötarkoitukseksi. 

 

Nämä mainitut keräykset ovat vain esimerkkitapauksia, joihin molempiin törmäsin eilen. Nämä lienevät vain jäävuoren huippu. Pienkeräyksistä ei pidetä julkista listaa.

Moni on kysynyt kyseisiin keräyksiin epäluuloisesti suhtautuvilta, ovatko nämä kateellisia tai suorastaan ilkeitä "kun eivät halua eläinten saavan apua". Siitä ei liene kysymys. Olisi tärkeää, että todella vähävaraiset  - jotka usein joutuvat lopetuttamaan lemmikkinsä varojen puuttuessa - saisivat apua. Mitä enemmän näitä epäilyksiä herättäviä keräyksiä on, sitä vähemmän on enää auttajia. Ja tuskinpa heidän kukkaronsa muutenkaan on pohjaton, vaikka eläinten kärsimys kuinka koskettaakin.

Ehdotan, että perustettaisiin säätiö, joka keräisi rahaa niille eläinpotilaille, joiden omistajat todistettavasti eivät mitenkään pysty kustantamaan hoitoa. Eläinsuojeluyhdistykset eivät yleensä auta yksityisiä vaan ottavat mieluummin lemmikin tältä pois. Tässä ei ole mitään humaanisuutta, erottaa lemmikki omistajastaan, ei lemmikin eikä omistajan kannalta. Suomen Eläinsuojelu SEY:llä kun kuitenkin yli 8,5 miljoonan omaisuus eivätkä Turun seudun eläinsuojeluyhdistys ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys jää siitä paljon jälkeen.